Miksi Tarvitsemme Traumatietoisia Ja Koulutettuja Coacheja?

Coaching on syvästi henkilökohtainen matka. Parhaimmillaan se kutsuu meidät tarkastelemaan omaa ehdollistumistamme, kyseenalaistamaan pitkään ylläpitämiämme uskomuksia ja tutkimaan tiedostamattomia ajatusmalleja, jotka ohjaavat elämäämme. Monet näistä uskomuksista ovat syntyneet lapsuudessa, perheessä, kulttuurissa ja ympäristössä, jossa olemme kasvaneet.

Itse en osaa tehdä pinnallista valmennusta. Kun asiakkaat tulevat luokseni kamppaillen esimerkiksi prokrastinaation, tapamuutosten vaikeuden, itsensä sabotoimisen, ihmissuhdehaasteiden tai työelämän ongelmien kanssa, harvoin todellinen syy löytyy tahdonvoiman tai tiedon puutteesta. Useimmiten juuret ovat syvemmällä: tiedostamattomissa uskomuksissa, suojaavissa toimintamalleissa sekä hermoston reaktioissa, joita menneet kokemukset ovat muovanneet. Siksi traumaymmärrys on niin tärkeää coachingissa.

Kun kuulemme sanan trauma, ajattelemme usein suuria ja poikkeuksellisia tapahtumia. Trauma ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, mitä meille on tapahtunut, vaan myös sitä, miten hermostomme on nuo tapahtumat kokenut ja miten se on niihin sopeutunut. Vaikka emme olisi kokeneet niin sanottuja suuria traumoja, lähes kaikki meistä kantavat mukanaan pelkoa, häpeää, tunnehaavoja tai ehdollistumista, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme vielä aikuisuudessakin.

Henkilökohtaisten kokemustemme lisäksi monet meistä kantavat myös ylisukupolvista ja kollektiivista traumaa. Epigenetiikan tutkimus viittaa siihen, että stressin ja traumaattisten kokemusten vaikutukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle ja vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme haasteisiin, epävarmuuteen ja uhkiin. Vaikka tutkimus tällä alueella kehittyy edelleen, se tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen, miksi jotkin toimintamallit tuntuvat olevan suurempia kuin oma elämäntarinamme.

Pelkoon ja häpeään perustuvat uskomukset ovat ihmisen käyttäytymistä voimakkaimmin ohjaavia tekijöitä. Haasteena on se, että ne toimivat usein tietoisuutemme ulkopuolella. Saatamme kuvitella tekevämme rationaalisia päätöksiä, vaikka todellisuudessa vanhat selviytymisstrategiat ohjaavat valintojamme. Tämän vuoksi muutos on usein niin vaikeaa.

Carl Jung kiteytti asian osuvasti: "Kunnes teet tiedostamattoman tietoiseksi, se ohjaa elämääsi ja kutsut sitä kohtaloksi."

On hämmästyttävää, kuinka suuri osa jokapäiväisestä käyttäytymisestämme perustuu menneisiin kokemuksiimme. Neurotieteilijä Lisa Feldman Barrett on kirjoittanut tästä laajasti uraauurtavassa tunteiden rakentumisen teoriassaan (Theory of Constructed Emotion). Hänen tutkimuksensa haastaa ajatuksen siitä, että reagoisimme vain siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. Sen sijaan aivomme ennustavat jatkuvasti tulevaa aiempien kokemusten pohjalta. Aivomme ovat ennen kaikkea ennustuskone. Joka hetki ne käyttävät menneitä kokemuksia rakentaakseen odotuksia nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Tämä tapahtuu suurelta osin tietoisuutemme ulkopuolella. Siksi se, mikä tuntuu reaktiolta nykytilanteeseen, on usein värittynyt menneisyyden kokemusten kautta. Tämä ymmärrys muuttaa myös tapaamme lähestyä muutosta.

Vasta Somatic Experiencing -matkani aikana aloin todella ymmärtää, miten pysyvä muutos tapahtuu. Oivalsin, ettei todellinen muutos synny pelkästään uusista ajatuksista tai oivalluksista. Vaikka ymmärrys on tärkeää, se ei yksin riitä. Kestävä muutos edellyttää koko järjestelmän päivittämistä:

ajatusten, tunteiden, kehon ja hermoston tasolla. Somatic Experiencing opetti minulle, että kasvu ja eheytyminen tapahtuvat silloin, kun keho saa mahdollisuuden käsitellä ja integroida kokemuksia, jotka ovat jääneet keskeneräisiksi. Kun hermoston kapasiteetti ja joustavuus kasvavat, emme enää ole yhtä vahvasti vanhojen selviytymismallien ohjaamia, vaan voimme toimia aidommin omista arvoistamme ja tarpeistamme käsin. Siellä piilee elinvoimamme ja siellä kohtaamme aidon itsemme.

Somatic Experiencingin integroiminen omaan valmennukseeni on ollut yksi merkittävimmistä muutoksista sekä omalla että asiakkaideni matkalla. Olen nähnyt, kuinka todellinen muutos mahdollistuu silloin, kun se ei jää pelkästään ymmärryksen tasolle, vaan tulee osaksi koko olemustamme.

Oivallus luo tietoisuutta, mutta integraatio luo transformaation.

Aito ja kestävä muutos tapahtuu, kun huomioimme ihmisen kokonaisuutena: ajatukset, tunteet, kehon, ihmissuhteet ja hermoston. Hermosto on olennainen osa muutosta, sillä pysyvä muutos ei ole vain jotain, jonka ymmärrämme. Se on jotain, jonka opimme kokemaan turvalliseksi.

Traumatietoinen ja koulutettu coach ymmärtää, ettei ihmisiä tarvitse korjata. Useimmiten he kantavat mukanaan toimintamalleja, jotka ovat joskus olleet välttämättömiä selviytymisen kannalta. Kun valmennus perustuu traumaymmärrykseen ja hermoston toiminnan tuntemiseen, voidaan luoda turvallinen tila, jossa nämä vanhat mallit voidaan tunnistaa, päivittää ja integroida osaksi uudenlaista tapaa olla ja elää.

Sillä kestävä muutos ei synny pakottamalla, suorittamalla tai tahdonvoimalla.

Se syntyy silloin, kun mieli, keho ja hermosto oppivat, että uudenlainen tapa elää on mahdollinen.